Pumpulin Tallin Hoitotarinat

6 kommenttia kirjoitukseen:Pumpulin Tallin Hoitotarinat

• Iiinaa

  21/02 2010 klo 19:24 · Vastaa

  Tulin pitkään aikaan tallille kun oli ollut paljon pakkasta, niin ei viittinyt mennä tallille.
  No, olin kuitenkin pihassa ja ryntäsin suoraa päätä Karan luo talliin. Halasin tammaa lujasti ja kuiskasin : – Mä en jätä sua enää koskaan, sori KARA! <333
  Poni hörisi ja hamusi hiuksiani. Annoin sille porkkanan puolikkaan ja hain sen harjat. Menin tullessani Karan karsinaan ja aloin harjata sitä pitkin vedoin. Kara rakasti sitä ja lörpötti alahuultaan. Nauroin ja putsasin Karan kaviot.
  Laitoin Karalle uudet ostamani pintelit. Ne olivat tyylikkäät Karalle! Laitoin ratsastusloimen päälle satulan ja sen alle satulahuovan ja suitset vielä Karalle, niin oli koko paketti täynnä! Laitoin itelleni kypärän ja hain viel raipan varustehuoneesta. Talutin Karan maneesiin. Jätin karan niille sijoilleen portin eteen ja juoksin este varastoon.
  Kokosin taas muutaman kavalletin ja portin. Okserinkin ja ristikoita, ne oli helppo rakentaa.
  - VÄhän haastetta, hihkaisin ja Kara heilautti päätään omapäisyyden merkiksi. Koikkelehdin Karan luo ja hyppäsin selkään.
  Kävelimme kierroksen ja otin ohjat. Hoputin tamman raviin ja otin pitkillä sivuilla temmonlisäykset.
  Karalta sujui pohkeenväistökin hienosti, samoin avo- ja sulkutaivutukset. Vähän kouluratsastustakin ennen esteitä, ajattelin.
  Kara katseli innoissaan esteitä.
  - No, pari kavallettia! Sanoin ja otin ravin. Ravasin kohti suoraa kavallettia ja se ylitttyi helposti. Menimme toisenkin, ja kehuin lopuksi. Kara halusi vähän haastetta, joten se pukitti ja sai ohjat itselleen. Tarrauduin satulaan kun Kara lähti pukitellen kohti okseria portteja. Ne ylittyi, ilman ratsastajaa :D:D:D:D:D:D
  olin jäänyt puolitiehen ja nappasin Karan itselleni kun se meni ohi. Nousin selkään ja hyppäsimme kerran radan läpi ja kävelimme loppukäynnit.
  Tallissa löysäsin vyön ja otin varusteet pois.
  Laitoin Karalle loimen ja annoin melassia sille.
  Kara joi ahnaasti ja maiskutteli melassia.
  Vein tamman tarhaan ja siivosin sen karsinan. Ulkona oli niin kylmä niin vein Karan takas talliin ja laitoin iltarehut
  - Hyvää yötä kara, sanoin ja halasin sitä. poistuin tallista koska oli kylmä tallissakin ja juoksin kotiin.

• Iiinaa

  02/02 2010 klo 17:39 · Vastaa

  Kävin taas pitkästä aikaa tallilla.
  Menin ekaks kentälle ja pystytin trippelin ja okserin, sekä sianselän ja portin. Sitten menin Karan karsulle ja otin käytävälle. Harjasin sen ja putsasin kaviot. Lopuks hieroin sitä. Selvitin jouhet ja hännän ja jopa vuohiskarvat.
  Sitten varustin sen. Talutin Karan kentälle. Nousin selkään, miten ihanalta tuntuikaan olla siellä. Ratsastin käyntii 3 kierrosta ja sitten nostin ravin. Otin temmonlisäykset joka sivulle. Kara pukitteli ilosta. Kun se pääsi laukkaamaan, se kuumui ja puri kiinni kuolaimeen. Tamma ryntäsi, mutta käänsin sen pienelle voltille ja ohjasin esteelle. Hyppäsin esteet kolmeen kertaan ja lopetin
  Tallissa harjasin Karan ja hyvästelin sen ja siivosin boksin nopeesti
  siitte lähin

• Iiinaa

  07/01 2010 klo 15:00 · Vastaa

  Nousin autosta ulos, keskelle Pumpulin tallin pihaa.
  - Moikka! Sanoin äidille ja heilautin kättäni. Kävelin sisälle talliin, ulkona oli ainakin 25 astetta pakkasta! Näin heti Karan, joka kurkisti karsinastaan.
  Vein reppuni ja hain tavallisen tapaani harjapakin. Otin Karan käytävälle harjattavaksi. Kara nuuski käsiäni ja tyytyi sitten seisomaan paikallaan. -Hyvä tyttö! kehuin harjattuani tamman. Otin kaviokoukun ja pyydin karaa nostamaan kavionsa. – Kappas, tyttö on saanut lumitilsat ja hokit! Aika hyvä juttu. Huomasin puhdistettuani kaikki kaviot. Hain varusteet ja varustin Karan.
  Oli sen verran kylmä, että en ratsastanut kentällä. Talutin Karan maneesiin. Kaarrossa laskin jalustimet ja nousin satulaan. – Lopuksi sitten mennään maastoon juoksemaan! Lupasin Karalle ja annoin pohkeita.
  - Ensin vähän työskennellään koulun parissa, kerroin sille. Kara heilautti päätään.
  Muutaman kierroksen jälkeen Kara oli jo vertynyt joten otin ohjat. Tempo reipastui ja Kara nosti päätään. – No, tyttö. Kokeillaas ravia! Sanoin Karalle ja annoin pohkeita. Kara nosti pomppivan ravinsa. Kaviot polkivat maneesin purua, joka lennätti lastuja ilmaan. Alkoi tulla lämmin. Puolipidättelin Karaa ja käänsin joka sivulla suuuuuuuuurelle ympyrälle. Kara oli reippaalla päällä, joten aina kun se sai tilaisuuden, se nosti kiitoravin ja heitteli takapäätään. – Soo-o! kivahdin, kun se taas kerran alkoi riehua. – Ei mennä maastoon muuten, jos et ole kiltisti. Uhosin ja kiristin sisäohjaa. Painoin sisäpohkeella napakasti. Kara kääntyi sisälle ja tahti alkoi hiljetä. Kehuin Karaa ja otin laukan, kun se kerran niin halusi päästä juoksemaan oikein kunnolla! Kara laukkasi reippaasti, pää ylhäällä. Nautin vauhdista ja keinuvasta tahdista. Vaihdoin suunnan ravissa koko rata leikkaa ‘lla.
  Energia ei loppunut Karalta vielä silloinkaan, kun ratsastin maastoon. Tamma kulki hyvin reipasta tahtia kavahdellen rasahduksia. Pidin ohjat kireällä ja ratsastelin ympyrällä aina leveän kohdan sattuessa. Kuului humps, kun lunta tippui kuusen oksalta. Kara kavahti ja hyppäsi takajaloilleen. – Rauha, se on vain lunta! Yritin. Painoin pohkeilla ja päästin irti ohjista. Kaatuisiko Kara taaksepäin, ja minä jäisin alle ? Hakkasin pohkeilla Karaa eteenpäin. Tamma kiljahti ja laskeutui. Yhtäkkiä se pukitti. Sain nopeasti ohjat kerättyä. Jalustimet sentään pysyivät jaloissani niin kovassa vauhdissa! Kara puri kiinni kuolaimeen ja ryöstäytyi käsistä. Sokeana pelosta se lähti kiitolaukkaan. Ohikiitävä maisema olisi ollut mukavaa katseltavaa hiljaisemmassa temmossa. Ohjat roikkuivat karan niskassa ja pelkäsin, että se astuisi niiden päälle! Takerruin Karan harjaan. Sain tilaisuuden vain kerran, kun Kara hiljensi väistäen kahta lumista kuusta. Otin satulasta hyvän otteen ja aloin kääntymään oikealle, missä tie oli. Naputin sisäpohjetta Karan kylkeen. Huh! kara alkoi kääntyä tielle päin, yhä laukaten peloissaan. Tasaisella tiellä yritin onkia ohjia.
  Nappasin nopeasti ohjasperistä ja keräsin ne käsiini. Kara teki äkkijarrutuksen ja kääntyi vasemmalle, koska tuli jyrkkä mutka. en ollut osannut aavistaa sitä, joten luisuin Karankaulaa pitkin maahan. onneksi ohjat pysyivät käsissäni. Kara hyppäsi pelästyneenä sivulle, mutta en päästänyt irti. – Raaaaauhaaa! Sopersin itsekin säikähtäneenä. Ponkaisin jaloilleni ja tartuin Karan kuolainrenkaasta. Tamma pysähtyi kuin käskystä ja tärisi. – Se oli hurjaa. Nyt mennään rauhassa, tyttö! sanoin sille ja nousin takaisin selkään. Kävelimme loppumatkan tallille päin.
  Juuri ennen tallia, tökkäsin jalkani käppyräiseen ohueen männyntaimeen, mikä oli lumen peitossa. Lunta tippui Karankin päälle, mistä se ei tietenkään pitänyt. Tamma heitti päätään ja pukitti. Tälläkin kertaa pysyin satulassa. Tamma laukkasi keskelle tallipihaa ja pysähtyi ovelle. Luisuin jalat hyytelöinä alas satulasta ja talutin Karan talliin.
  - Jo oli menoa! Sanoin sille ja tarjosin porkkanaa. Otin varusteet pois ja huuhtelin jalat. Pistin sille loimen päälle ja vein tarhaan. Kara pyöri iloisesti lumessa ja juoksi kavereidensa kanssa talvipäivän valossa.
  Tallissa siivosin Karan karsinan ja laitoin paaaaaljon puruja alusiksi. Laitoin myös iltarehut ja lakaisin lopuksi käytävän.
  Alkoi hämärtyä jo tunnin päästä, joten hain Karan talliin ja otin loimen pois. Pumpuli oli toimistossa, joten menin tapaamaan häntä.
  - Miten ratsastus sujui ? hän kysyi minulta. – No, tipuin taas kerran, niin kuin tavallista! vastasin. – Siellä on kiva sää, harmi kun pimeni jo nyt. Olisin itsekin ratsastanut vähän… Pumpuli harmitteli.
  - Ok, mutta nyt pitää mennä, kyyti tuli! Moikkasin ja lähdin tallilta.

  LOPPU

  • pumpuli

    08/01 2010 klo 15:27 · Vastaa

    saat tästä 45€ kivan pituinen

• Iiinaa

  01/01 2010 klo 17:19 · Vastaa

  Jippii!
  Oli ensimmäinen päivä jolloin pääsisin vihdoin Pumpulin tallille. Äiti kyyditsi minut ja heti tallilla hyppäsin kyydistä ja juoksin tallille.
  Kara oli heti silmissäni. – Moikka! Sanoin tammalle.
  Hain harjakorin ja otin Karan käytävälle. Harjasin sen putipuhtaaksi dandylla ja putsasin kaviot. Sen jälkeen hain varusteet ja varustin Karan.

  Kentällä ei ollut ketään, joten menin ratsastamaan sinne. Oli kiva talvipäivä, lunta tuprutti maneesin katolta.
  Nousin Karan selkään ja mittasin jalustinhihnat.
  Lähdin käynnissä uralle ja kävelimme kierroksen pari. Sen jälkeen otin ohjat ja aloin ravata. Karan ravi oli hyvin pomppiva. Kara meni ihan hyvin, vaikka olin uusi sille.
  Enpä ehtinyt muuta miettimään, kun Kara jo pukitti. Tipahdin tamman kaulan yli suoraan sen eteen! Pidin ohjista kiinni.
  - Rontti! Kivahdin sille ja nousin uudestaan selkään. Kara alkoi kuopimaan.
  Pidin ohjat tuntumalla ja kävelimme puoli kierrosta. Sitten aloin ravata
  lyhyissä pätkissä. Pidin tamman pohkeiden välissä ettei se olisi päässyt menemään omia teitään. Lopuksi laukkasin kaksi kierrosta ja otin loppukäynnit.

  Tallissa otin Karalta varusteet pois ja annoin sille hunajanapin palkkioksi. Tarhaan päästyään Kara laukkasi pukitellen tarhan lumikasan luo ja alkoi pyörimään iloisesti siinä. Nauroin. Tallissa putsasin Karan karsinan. Soitin äidille että minua voitiin nyt tulla hakemaan. Eipä aikaakaan kun jo lähdin tallilta

  • Pumpuli

    01/01 2010 klo 17:23 · Vastaa

    kiva tarina saat tästä 37€

Kirjaudu sisään